Jotain uutta, jotain vanhaa

Tänä keväänä olen pohtinut paljon omaa rooliani yrittäjänä, käsityöläisenä, suunnittelijana ja opettajana. Tunnistan kaikki nämä roolit itsessäni, mutta painotukset vaihtelevat ajan mukaan. Tämä pohdinta käynnistyi jouluna, kun sai tyttäreltäni lahjaksi Helmat-kirjan, Etula – Valkeapää – Ikola – Keltanen.

Kirjaa selatessa ajatus yhdessä tekemisestä voimistui. Tuttavapiiristäni löytyy paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä itse itselleen mekkoja, mutta kynnys aloittamiseen on liian suuri. Koen, että itselläni olisi annettavaa juuri tähän saumaan. Näyttäisi siltä, että niin sanotulle ompeluseuralle olisi tarvetta ja kiinnostusta. Haluan olla mukana tässä!

Syksylle olenkin jo tarjonnut mekkokurssia aikuisille. Kurssille tulee jatkoa keväälle, sikäli jos kiinnostusta riittää. Ihanaa olla jonkin uuden edessä ja osana sellaista, joka tuo tullessaan hyvää pöhinää niin tekijälle kuin ohjaajalle. Samalla innostuin kaivamaan tämän blogini taas ”työkaluksi” tämän uuden luomiseksi. Itseasiassa osin tyttäreni painostuksesta. Kiitos siis hänelle niin kirjasta kuin sparrauksesta.

Tyttäreni innostui tästä matkasta niin, että hankimme yhdessä läjäpäin ihania puuvillakankaita Tallinnan matkalta. Itselleni tarttui mukaan neljä kauniin sävyistä kangasta, tyttärelleni kaksi. Nyt yritän malttaa odottaa, että pääsen luomaan kankaista kauniita mekkoja kesään.

Hankin noin vuosi sitten itselleni teollisuussaumurin. Tämä odottaa valmiina mekkoja varten. Saumat syntyvät kuin itsestään ja kangas syöttyy tasaisesti. Siis ihan super kone mekkotehtailuun.

Hauska nähdä minne tämäkin tie johtaa. Itse suhtaudun asioihin melko rennosti. Jos tämä ei johda mihinkään, niin sitten ei. Ehkä kuitenkin parasta tässäkin on toivo ja mahdollisuus uudesta, joka tuo mukanaan hyvää. Nyt ei ole tarkoitus suorittaa, on tarkoitus jakaa hetki, jolloin ollaan yhdessä oppimassa ja luomassa uutta ilman suurempia suorituspaineita.

Tarpeen tullen keitetään kuppi teetä tai kahvia, jotta tekeminen ei mene liian puurtamiseksi.

Kiva, jos jaksoit lukea blogi-tekstin. Lupaan päivittää heti, kun aloitan näiden kesämekkojen valmistuksen. Jospa vaikka innostuisit itsekin liittymään ompeluseuraan.

Aika kääntää sivua

Kuva Mia´s vision

Kun vuosia sitten päätin, että perustan oman toiminimen, sain monia ihania asiakkaita. Luottoasiakkaitani ovat olleet Mari-Anna ja Catharina. Meitä kolmea on yhdistänyt avoimuus, ymmärrys ja yhteistyö sekä koirat. Vuosien varrella Ina ja hänen äitinsä ovat valinneet mieleisiään materiaaleja ja malleja minun käsiteltäväkseni. Viimeisin, ja näillä näkymin viimeinen yhteinen projektimme, oli Inan vanhojen tanssien puku.

Ina oli etsinyt ja ideoinut sopivaa puvun mallia jo pitkään. Kesäkuussa 2020 löysin sopivan pitsikankaan Inan pukuun ja heinäkuun ensimmäisenä löysimme yhdessä loputkin kankaat. Luonnollisesti kankaat löytyivät Helsingin ja Suomen parhaasta laadukkaiden kankaiden kaupasta Villisilkistä.

Villisilkistä lähdettyämme Ina otti kangaskassit mukaansa ja hyppäsi metroon. Me suuntasimme Kämpiin jatkamaan puvun suunnittelua ja ottamaan lasilliset samppanjaa, koska meille tarjoutui siihen tilaisuus.

Kuluva kesä ja syksy kului koronarajoituksia noudattaen. Aluksi olin suunnitellut valmistavani puvun elokuussa. Elokuu muuttui syys-lokakuuksi ja lopulta syys-lokakuu muuttui marraskuuksi. Minun arkeani rytmittivät elokuussa hankittu uusi koiranpentu Pontus ja muuntuvat sekä muuttuvat työkuviot.

Inan puvun suhteen askelmerkit olivat sen verran selvät, että piti löytää vain oikea hetki puvun valmistukselle. Onneksi vuosien ammattitaito on tuonut suhteellisuudentajua ja ymmärrystä, milloin kannattaa tehdä mitäkin.

Vihdoin marraskuussa moni asia loksahti kohdilleen ja pääsin Inan puvun kimppuun. Puku valmistui hiljalleen viikottain. Tein pukua aina muutamana iltana viikossa. Ina kävi sovittamassa pukua kerta kerran jälkeen. Sovituksen aikana höpöttelimme niitä näitä elämästä, opiskeluista ja tulevaisuudesta. Nämä olivat hyviä hetkiä.

Näillä sovituskerroilla huomasin, että se Ina, jonka olin tuntenut pienestä tytöstä asti, oli kasvanut hienoksi nuoreksi naiseksi. Juhlapuku tehtiin juuri häntä varten. Ei ole ihan yhdentekevää, että kangas, joka tulee lähelle ihoa, muuttuu merkitykselliseksi ja siitä tulee osa kantajaansa – ihan niin kuin tämäkin puku.

Nämä olivat hyviä hetkiä

Kun puku vihdoin valmistui, meille oli itsestään selvää, että se pitää kuvata Inan päällä jossakin kivassa paikassa. Janna ja Ina olivat valinneet kuvauspaikaksi Hvitträskin ja sopineet kuvaajaksi Mia´s visionin. Olin erittäin iloinen molemmista valinnoista.

Hvitträsk on kiehtonut minua aina niin paikkana kuin paikan historiankin puolesta. Tämä kansallisromanttisen arkkitehtuurin helmi huokuu niin kauneutta, käsityöläisyyttä kuin äärimmäisen pieteetillä toteutettua arkkitehtuuria. Kuten Suomen kansallismuseon sivuillakin sanotaan, paikka on ainutlaatuinen kokonaistaideteos. Hvitträsk oli kolmen perheen koti ja työpaikka. Siellä luotiin kestävää designia, kohdattiin merkittäviä vieraita ja siellä kohtasivat Suomen tuon ajan merkittävimmät taiteilijat.

Paikka on ainutlaatuinen kokonaistaideteos

Tammikuussa 2021 koronarajoitukset ovat edelleen voimassa. Emme tiedä tulevasta, mutta odotamme helpotusta arkeemme. Vanhojen tansseja harjoitellaan etäyhteyksien päässä ja tanssit tanssitaan yksin, jos ollenkaan. Nuoret, jotka elävät nuoruuttaan ja nuoruuden merkittäviä vaiheita, joutuvat sopeutumaan erilaisiin järjestelyihin. Tämä aika jää heidän muistoihin.

Kuva Mia´s vision

Elämä kulkee eteenpäin. Inasta tuli täysi-ikäinen muutama kuukausi sitten. Hän suunnittelee tulevaa ja valmistautuu kirjoituksiin. Jokainen askel on osa hänen polkuaan. Ja mikä parasta, aina voi oppia uutta ja suunnata katseensa toisaalle, jos siltä tuntuu.

Omalta osaltani laillinen harrastaminen, vaatteiden suunnittelu ja valmistus toiminimen muodossa, on muuttunut jokapäiväiseksi ansiotyöksi. Yrittäjyys jää tauolle, sillä siihen ei ole enää tarvetta eikä aikaa. Työ opettajana on myös jäänyt taka-alalle ja nähtäväksi jää palaanko alalle. Onneksi tulee uusia ovia ja ovenkahvoja, joihin voi tarttua.

Onneksi tulee uusia ovia ja ovenkahvoja, joihin voi tarttua.

Kuva Mia´s vision

On aika kääntää sivua ja kiittää näistä vuosista, joina olen saanut toteuttaa itseäni toiminimen alla. Olen saanut kokea paljon hyviä hetkiä, olen joutunut haastamaan itseni moneen kertaan. Jokainen tuote, jonka olen käsistäni päästänyt, on ollut minulle tärkeä juuri sillä hetkellä.

Kiitos

Kuva Mia´s vision

Suunnittelun ja toteutuksen flow

Tällä sillalla olen viettänyt paljon aikaa, niin myös monet muutkin jo vuosikymmenten ajan.

img_7493

Sillalta on lähdetty taistelemaan Suomen sisällissotaan vuosisadan alussa. Tästä kerrotaan muun muassa Marko Paavilaisen Murhatut veljet -teoksessa. Lisäksi silta on ollut venäläisten hallussa Kirkkonummen Porkkalan vuokra-aikana.

Sillalla taisin käydä silloinkin, kun minua pyydettiin North Outdoorin suunnittelijaksi.

img_0049

Syy miksi lähdin kirjoittamaan tätä blogi-tekstiä johtuu siitä, että uskon tämän inspiroivan  muitakin tarttumaan haasteisiin ja käyttämään vahvuuksiaan tilaisuuden tullen. Olen työskennellyt tekstiilien parissa koko nuoruus- ja aikuisikäni. Suhtaudun melko intohimoisesti niin tekstiilien suunnitteluun kuin valmistukseenkin. Kun minulle tarjottiin tilaisuutta lähteä suunnittelijaksi, kieltäydyin siitä kahdesti ja myönnyin kolmannella kerralla. Onneksi käänsin tämän kortin.

Freelancersuunnittelijan työn aloittaminen avasi minulle aivan uuden maailman tekstiilien parissa työskentelemiseen. Olin aiemmin toiminut 20 vuotta tekstiilityön opettajana ja yksityisyrittäjänä, nyt oli tiedossa jotain vielä suurempaa. Aloitin oman mallistoni suunnittelun yhteistyössä North Outdoorin kanssa.

Kevään ja syksyn 2019 aikana pääsin tutustumaan Shanghaihin North Outdoorin tekstiilien tuotantoprosesseihin. Olin aikoinani tehnyt lopputyöni kestävästä kehityksestä tekstiilityön opetuksessa. Pelkäsin jo etukäteen, että minulle paljastuisi Kiinassa jotain sellaista, minkä takana en voisi seistä suunnittelemieni tuotteiden osalta. Onneksi pelko osoittautui turhaksi. Tämä, jos jokin, avasi silmäni Kiinan tekstiiliteollisuuteen. Ja nyt tarkoitan tätä positiivisessa mielessä ja North Outdoorin tuottamien tuotteiden näkökulmasta.

Ihmiset joita tapasin matkojeni aikana osoittautuivat ystävällisiksi ja vieraanvaraisiksi. Näin, että tekstiiliteollisuuden siirtyminen länsimaista Kiinaan oli tuottanut paljon hyvää tavallisille kiinalaisille naisille ja miehille – perheille. Sain tavata matkoillani supertehokkaita ja ammattitaitoisia naisia. He pysyivät asiassa ja halusivat asiakkaansa parasta. Katsoivat silmiin, olivat aitoja.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Itse vaatteiden valmistus on kuitenkin vain yksi osa koko vaateteollisuutta. Materiaalit ja pakkaukset muodostavat oman osansa. Pääsin matkoillani tutustumaan miten villa muuntuu langaksi ja neulokseksi. Villalankatehdas oli varusteltu huipputeknologian mukaisin digitaalisesti ohjautuvien laitteiden ja koneiden avulla. On harmillista ettei Suomessa riitä tarpeeksi volyymia samanlaisiin tehtaisiin. Teknologista ja digitaalista osaamista sekä asiantuntijuutta varmasti löytyy Suomestakin, mutta mistä markkinat ja iso asiakaskunta.

 

Niin kuin yleensäkin, olettamukset muuttuvat vasta todelliseksi tiedoksi, kun on päässyt näkemään ja kokemaan asiat paikan päällä. Lainsäädännöllä ja globaalilla valvonnalla voimme taata jatkossakin tekstiilien eettisen ja ekologisen tuotannon niin Kiinassa kuin muuallakin maailmassa. Valvontaa ja vastuunottoa tarvitaan niin tilaajilta kuin tuottajilta, ei vastuun siirtämistä ainoastaan tuoteen tuotantopäähän. Myös kuluttajien tekemillä valinnoilla on merkitystä siihen, mitä, missä ja miten tuotteita kannattaa tuottaa.

Kun aloitin työt suunnittelijana, minulta tilattiin vapaa-ajan vaatteiden mallisto. Materiaaliksi valikoitui merino-bambu. Molemmissa materiaaleissa on aivan mielettömät ominaisuudet. Näistä materiaaleista voisi kirjoittaa oman juttunsa. Molemmat ovat ensinnäkin antibakteerisia luonnonkuituja. Toinen saadaan eläimestä, toinen kasvista. Nämä materiaalit muodostavat täydellisen liiton ominaisuuksiensa puolesta. Näistä materiaaleista voit lukea lisää North Outdoorin sivuilta.

Viime kesäisellä Ranskan ja Korsikan matkalla käytössä oli intensen T-paitoja, ne osoittautuivat aivan mielettömiksi matkavaatteiksi. Materiaalina 70% merino, 30% bambu. Hajut tuulettuivat tuulettamalla ja samoin oikenivat rypyt. Vuosi on ollut pitkä aika odottaa näitä tuotteita, koska tämän jälkeen en muita materiaaleja halua käyttääkään.

img_5754

Malliston suhteen olemme siinä vaiheessa, että se on vihdoin tulossa verkkokauppaan myyntiin. Tie on ollut pitkä. Olen ollut itse mukana hieromassa jokaista yksityiskohtaa niin vaatteen muotoilussa kuin ulkonäössä. Olemme käyneet lukuisia keskusteluja mitoituksesta ja väreistä. Olen nähnyt kuinka intohimoisesti ja tarkasti Pykan miehet suhtautuvat uuden malliston luomiseen. Heillä on halu tuoda markkinoille laadukkaat Suomessa suunnitellut All Day -malliston vapaa-ajan vaatteet. Itse tuskin maltan odottaa, että saan malliston vaatteet käyttööni.

Jokainen meistä tässä tiimissä arvostaa luontoa ja luonnossa liikkumista. Malliston suunnitteluvaiheessa virtaa on haettu niin ulkomaan matkoilta kuin luonnossa liikkumisesta.

Suunnitteluprosessin aikana tuotteita on testattu lukuisilla henkilöillä. Oikeanlaisen mitoituksen löytäminen on ollut haasteellista, koska ihmiskehot ovat mittasuhteiltaan kovin erilaisia. Meitä ihmisiä on sekä lyhyitä että pitkiä, hoikkia ja pyöreitä. Malliston mitoituksessa on haettu kultaista keskitietä. Vaatteet eivät saa olla ”ratakireitä”, mutta eivät myöskään muodottomia säkkejä. Suunnittelun keskiössä on ollut laaja kuluttajakunta, kuluttajaa ja luontoa kunnioittaen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mallistoa on testattu niin läheisillä, tuttavilla kuin sukulaisilla. Ympärillä on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat halunneet tämän malliston parasta.

Mikä parasta, työt jatkuu ja uusia tuotteita on kehitteillä. North Outdoor on tulevaisuudessa myös ehkäpä Indoor. Yritys katsoo tulevaisuuteen ja kehittää jatkuvasti toimintaansa mukautuen kuluttajien vaatimuksiin. Tavoitteena on tuottaa laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita kuluttajaystävällisin hinnoin luontoa kunnioittaen.

img_8721

Samaan aikaan, kun olemme North Outdoorin kanssa tehneet työtä All Day -malliston parissa, on tuotettu lukuisa määrä ihania karstalankaisia Suomi-neuleita. Nämä neuleet on valmistettu Suomessa.

Toivon sydämestäni, että tämä uusi All Day -mallisto löytää kuluttajien koteihin. On ollut upeaa työskennellä erilaisten ihmisten kanssa niin Suomessa kuin Kiinassa.

Kokea tämä projekti alusta loppuun sydän sykkien.

 

Kesä 2019 puolessavälissä

Kesäloman alku on useimmiten melko latautunutta aikaa. Mielessä ehkä jotain suunnitelmia, joita laittaa toteen. Tämä kesä oli itselleni täyttä nollausta. Oli tarve irrottautua kaikesta suorittamisesta ja pakosta. Pyrkimystä tarttua hetkeen. Pyrkimys kuunnella itseä.

Olin varannut jo talvella itselleni lahjaksi Yogaroom Lumon joogaretriitin Etelä- Ranskaan La Cadiére – d’Azuriin Wellness Vibesiin.

Aluksi vietimme muutaman päivän ihanassa Nizzassa, jonka jälkeen matka jatkui Cadiéren luonnonkauniiseen ympäristöön viiniviljelmien keskelle ja lähelle kauniita pieniä ranskalaiskyliä.

Matka oli kaikinpuolin unelma. Saimme nauttia ihanista kasvisruuista – aamiaisista, lounaista ja päivällisistä. Ruuat valmisti ihana Maxine, jolta löytyy myös oma kasvisruokia sisältävä keittokirja Wellness Vibes.

Jokainen aamu alkoi lämpimällä detox juomalla sekä joogatunnilla.

Teimme jokaisena päivänä jonkun retken lähikyliin Sanaryyn, Bandoliin ja Cadiéreen. Kylät olivat kaikki kovin ihastuttavia, mutta erilaisia. Ihmiset sekä koirat olivat kaikkialla ystävällisiä.

Jokainen päivä alkoi reippaammalla flow tunnilla ja päättyi rauhalliseen Yiniin.

Näiden päivien aikana tuli kerättyä energiaa varastoon ja näihin tunnelmiin on hyvä palata uudelleen, jos haluaa helliä mieltään.

Kaunis joogakeskus piti jättää taakse ja siirtyä kohti Toulonia. Touloniin saapui myös rakas puolisoni, joka liittyi minun ja ystäväni seuraan seuraavaksi viikoksi. Matkamme jatkui seuraavana aamuna kohti Korsikaa.

Korsikalla ensimmäinen kohteemme oli Ajaccio, josta siirryimme heti auton vuokrattuamme kohti Cargèsen kylää. Yövyimme vuoren rinteessä maalaismaisemissa. Vuokraisäntämme suositteli paikallista pizzeriaa ruokapaikaksi, eikä suotta.

Seuraavana määränpäänä oli Calvi, todellinen Korsikan helmi. Tässä kaupungissa ja sen kauniissa luostarihotellissa olisi voinut viettää useammankin päivän.

Kaikki tuntui olevan kohdillaan.

Meillä oli edessä viimeinen kaupunki Korsikalla, Bastia, jonka jälkeen ympyrä sulkeutuu ja siirrymme takaisin Nizzaan. Bastia oli nähnyt parempiakin päiviä, joten se ei herättänyt minussa kovinkaan suuria tunteita.

Nizzaan puolestaan oli kiva palata. Meidän matkamme kahdeksi viimeiseksi yöksi olimme varanneet vanhasta kaupungista kaksion, joka ei pettänyt sijainniltaan eikä puitteiltaan. Asunto oli ihan TOP. Ja mikä parasta, erityisen vieraanvarainen ja lämmin vastaanotto.

En tiedä, mutta se tunnelma, jonka Nizza tarjoaa, on joka kerta ollut hyvä. Alue kokonaisuudessaan koskettaa minun mieltäni.

Loppuloman vietänkin eteläisessä Suomessa kotona fiilistellen ja päiväretkiä tehden. Neulepuikotkin ovat löytyneet, joten puikoissa milloin mitäkin.

Viime torstaina kävin Inkoon ihastuttavassa HUONE ett RUMissa sekä Suomen Turussa. Turku tarjosi hyvää ruokaa Hüggessä ja taidetta Turun taidemuseoissa.

Tuli sellainen tunne, että Turkuun pitää päästä uudelleen.

Korvissa heiluu Linda Toyen pitkät korvakorut, jotka löytyivät Televisio Lifestyle Storesta. Eipä ollut sekään paikka huono tuttavuus, kävisin toistamiseen.

Aika jees, että on lomalla, on saanut nollata mieltään ja voi kulkea aistit avoinna. Nyt jaksaa kuunnella lähellä olevia ihmisiä ja tarjota tukea tukea tarvitseville.

Hyvää kesää ja toivottavasti saadaan vielä vähän lisää lämpöäkin tänne pohjoiseen!

Intuitio suunnittelun apuna

”Uuden näkemiseen ja synnyttämiseen tarvitaan ajattelullista moniosaamista ja notkeutta. Tarvitaan monenlaista tietoa. Monenlaista osaamista. Yhdessä rakentamista. Uskallusta kahlata umpihangessa ja laskea uudesta kohtaa mäkeä. Herkkyyttä huomata.” Asta Raami, 2016.

Näihin sanoihin on helppo palata, kun muistelen iltapukuprojekteja viime talvelta. Sain tehtäväkseni  tehdä kaksi erilaista iltapukua – kahdelle erilaiselle asiakkaalle. Toinen puvuista tuli nuorelle viulistille, joka tarvitsi puvun vanhojen päivään ja viulututkinnon konserttiin.

Kun saan tehtäväkseni suunnitella ja valmistaa pukua, alan mielessäni skannata asiakasta. Asetan itselleni kysymyksiä. Kuka hän on? Mitä hän haluaa viestiä?

IMG_6737

Käyn miltei poikkeuksetta asiakkaiden kanssa yhdessä etsimässä heille sopivia materiaaleja pukuihin. Annan useita eri vaihtoehtoja ja konsultoin kankaista. Kerron miten kangas laskeutuu tai toimii käyttötilanteessa. Mikä ihmeellistä, niin kankaat yleensä ”tulevat” asiakkaalle. Asiakas useinmiten mieltyy johonkin tiettyyn kankaaseen ja tästä alkaa mallin suunnittelu.

IMG_6759 (2)

Tässä puvussa asiakas ihastui helmikirjailtuun upeaan pitsiin. Pitsin ympärille oli helppo rakentaa muut materiaalit, koska laadukkaassa liikkeessä oli tarjolla myös sopiva sävy pitsikankaan tueksi. Tässä puvussa kaveriksi löytyi upea silkkisatiini.

”Intuition yhteydessä puhutaan flow-kokemuksesta, jossa asiat siis vaivattomasti virtaavat. Englanniksi intuitiivista ymmärrystä kutsutaan joskus nimellä second sight, jolloin nähdään ”toisin”. Intuitio voi pulpahtaa mieleen out of the blue, eli ilmestyä tyhjästä.” Asta Raami, 2016.

IMG_6856

Nuoren viulistin puvun tuli olla sellainen, että siinä olisi helppo esiintyä. Puku ei saisi millään tavalla haitata esiintymistä, puvun tulee antaa kehykset esitykselle kuten raami antaa tilaa maalaukselle.

IMG_6719

Kun taiteilija astuu estradille, hänellä on kaikki hänen kokemuksensa mukana. Tuhannet harjoitustunnit, pitkä valmistautuminen hetkeen, joka on hänelle merkityksellinen, kuten myös hänen läheisilleen ja muille kuulijoille.

”Asiantuntijan intuitio pohjautuu suureksi osaksi valtavaan alitajuiseen tietopankkiin. Se on syntynyt vuosien kokemuksen ja harjoittelun myötä. Tässä ajassa asiantuntijan aivoihin ja kehoon on syntynyt monenlaisia tietorakenteita, yhteyksiä ja tapoja käsitellä tietoa.” Asta Raami, 2016.

e78528a8-5741-4539-8b27-5dafc01dd394

Mikä tekee meistä ihmisistä onnellisia? Itse uskon siihen, että onnellisuus syntyy siitä, että saa olla osana jotakin, mikä koskettaa itseä. Tähän tarvitaan halua laittaa itsensä likoon, vastata uusiin haasteisiin. Toisille rittää vähäisempikin haaste, toiselle vain taivas on rajana.

”Kuten kertomus paljastaa, asiantuntijan tietopankki koostuu monesta tekijästä: paljosta lukemisesta, syventyvästä innostuksesta, itsensä ja suorituksensa arvioimisesta, virheiden sietämisestä, valmistautumisesta ja ennen kaikkea intohimoisesta harjoittelusta.” Asta Raami, 2016.

c43b4ece-5e9f-4c80-811a-585ff82b8037

Kiitollisuuden tunne syntyy siitä, että mieli on koherensissa. Aaltoliikkeen aaltojen vaiheet osuvat päällekkäin ja vahvistavat toisiaan. Sydämen syke on tasainen, aivojen toiminta paranee. Tästäkin jäi päällimmäiseksi muistoksi hyvä kokemus arjen keskellä.

kiitollisuus – ilo

 

 

Juuret tukevasti maassa

Sovimme jo kauan, kauan sitten tämän ihanan äidin ja ihastuttavan tyttären kanssa, että teen tulevan konfirmaatiomekon, kun sen aika on. Mekkoja syntyi loppujen lopuksi kaksin kappalein kesäkuussa 2018. Äidin mekon olinkin tehnyt jo keväällä 2017.  Kaikki nämä mekot syntyivät mielessäni sekä äidin että tyttären tuntemisen myötä sekä materiaalivalintojen kautta. Kankaat hankittiin Villisilkistä.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Sanonta juontaa juurensa tarkoittaa, että on peräisin jostakin. Sanoilla leikkiessä voidaan myös todeta, että jokin juontaa juurensa jostakin, jokin aloittaa, muuttuu joksikin, etenee, perustaa, tulee joksikin. Sinä olet sinä – juurinesi.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Kuka sinusta tulee. Oman identiteetin löytämiseen tarvitaan kokemuksia, erilaisia asioita ja mahdollisuuksia sekä ajatusmaailmoja. Nuoren elämässä vanhempien merkitys korostuu, nuori vertaa oman perheensä arvoja muun maailman tarjontaan.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Kun ihminen kokee pystyvänsä elämään sopusoinnussa itsensä kanssa sekä toteuttamaan itseään valinnoissaan ja arvoissaan, omaa hän vahvan identiteetin, on helpompaa kestää luhistumatta elämän kolhut ja kriisit. Vahva identiteetti kasvattaa joustavuutta ristiriitatilanteissa sekä muutosten aallokossa.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Jokaiselle nuorelle soisi ehyen nuoruuden. Nuoruuden aikana tulevien muutosten myötä nuori voisi tuntea olevansa sama ihminen muutoksista huolimatta. Nuorta kantaa tärkeät ihmissuhteet ja hänen oma historiansa.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Kuka minä olen yksilönä. Identieetin muodostuksen kannalta oleellista on se, miten olen vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa – vanhempien, sukulaisten, ystävien. Miten muut puhuvat minulle, miten tulkitsen  muiden viestejä. Osaanko hylätä negatiivisen palautteen. Vahva nuori uskaltaa puolustaa omia mielipiteitään ja elää niiden mukaisesti.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Itse rakennettu identiteetti kantaa. Nuoren ollessa matkalla aikuisuuteen, häneltä kysytään toistamiseen, että mikä hänestä tulee isona. Tuleeko sinusta tanssija vai tohtori? Näiden päätösten edessä osa nuorista lamaantuu, eikä osaa tehdä omia päätöksiä. Päätökset tehdään kavereiden mukaan. Nuoren tulevaisuuden kannalta omakohtaisesti puntaroidut ratkaisut ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Lohdullista on, että identiteettiä rakennetaan pitkälle aikuisuuteen. Sitä rakennetaan, kun muutetaan lapsuudenkodista omilleen, kun opiskellaan ja valmistutaan. Identiteettiä rakennetaan, kun aloitetaan työura, perustetaan oma koti ja hankitaan mahdollisesti lapsia.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Sain ilokseni osallistua näihin konfirmaatiojuhliin, sain tavata mukavia ihmisiä. Sain tavata valokuvaaja Mia Järvisalon, jonka kauniita kuvia sain käyttää tässä jutussa. Keskustelimme juhlissa Mian kanssa naiseudesta, naisen kauneudesta ja kauneuden esiin tuomisesta. Mia osaa vangita kohteensa kauneuden.

PotrettiKuva, Mia´s Vision

Nuoren naisen jalat ovat tukevasti maassa, isoisänsä ja isänsä pellossa. Täältä hän lähtee kohti omaa polkuaan.

Katsaus taakse – katse tulevaan

Mielenkiintoinen vuosi takana. Elämä on opettanut nauttimaan pienistä asioista, asioista mitä voi tehdä ja mitkä ovat mahdollisia juuri tässä ja nyt.

Olen saanut tehdä kuluvan vuoden aikana mielenkiintoisia ja kauniita vaatteita asiakkailleni. Olen saanut toteuttaa itseäni myös omassa päätyössäni opettajana – työssä jota arvostan suuresti. Viime kesänä päätin kesän hääpuvun valmistamiseen ja Nizzan matkaan. Molemmista tapahtumista jäi hyvät muistot. Nizzan jälkeen aloitin vihdoin myös ranskankielen alkeet.

Morsiuspuvusta Nizzan lämpöön.

Syksy toi aivan mielettömän ihanan ”vanhan” tutun, mutta uuden asiakkaan luokseni. Sain valmistaa hänelle kauniin jakkupuvun töihin sekä iltapuvun syksyn ja talven juhliin. Löysimme laadukkaat kankaat Villisilkistä.

Talvella oli muutamia pienempiä projekteja ja keskityin pääasiassa opetustyöhön. Keväällä tein muutamat jo melkein klassikoiksi muodostuneet siistit, mutta rennot ”arkimekot”.

Kevään ylioppilasmekosta minulla ei valitettavasti ole muita kuvia kuin protomallin kuvat. Mekosta tuli tummansininen ja kauniisti asiakkaan mittoihin sopiva juhlamekko.

Kesäkuun ensimmäinen puristus oli pikatilauksena tullut vuoritetun silkkimekon valmistus. Tämä asiakas oli niin ihastunut viime keväänä hänelle tehtyihin mekkoihin, että halusi tilata uuden mekon tämän kesän juhliin.

Toinen puristus oli jo pitkään suunnitteilla olleiden konfirmaatiomekkojen sekä suunnittelu että valmistus. Mekkojen lisäksi kylkiäisenä tuli neljän silkkitopin tilaus.

Konfirmaatiomekot olivat aivan huikea projekti. Sain tehdä yhteistyötä nuoren 15-vuotiaan Catharinan kanssa. Ina oli pyynnöstäni etsinyt kuvia ns. alkumielikuvaan, josta lähtisimme suunnittelemaan mekkoja. Tämän vaiheen jälkeen suuntasimme kangasostoksille.

Olimme toisen asiakkaan kanssa juuri poistuneet Villisilkistä ja siirtyneet kahvilaan, kun teimme vaihdon asiakkaasta toiseen kahvia nautiskellen ja mekkoja suunnitellen.

Laitan mekoista ja äidille tehdyistä topeista vain muutamia omia kuvia. Toivon, että saan valokuvaaja Mia Järvisalon ottamia kuvia Inasta, jolloin sekä Ina että mekot pääsevät oikeuksiinsa.

Heinäkuu kuluu kesästä nautiskellen, itsestä huolta pitäen – hetkeen tarttuen.

Inan juhlamekoista äidin silkkitoppeihin.

Mielenkiinnolla odotan, mitä uusi lukuvuosi tuo tullessaan niin Si-Ras Designille kuin opetustyöhön!

Päiväkirja 18/19, Papershop.

Tekemisen ja olemisen tasapaino

Olen yrittänyt lomailla varsinaisesta päätyöstäni. Lomailua helpottaa huomattavasti ajatus siitä, että loman lopuksi olen varannut 5 päivän Nizzan reissun ja se, että Mad Men -sarjan tuotantokausia on enemmän katsomatta kuin katsottuna.

 

Sarjaa katsottua ei voi välttyä ihailemasta upeita 60-luvun henkeen valmistettuja pukuja. Tänä keväänä valmistamissani puvuissa on useissa samaa henkeä kuin sarjan puvuissa, tosin aloitin sarjan katsomisen vasta mekkojen teon jälkeen. Viimeisissä ompelemissani mekoissa on pääntielle ommellut nauhat, jotka voidaan solmia rusetille. Ei ole yhtä eikä kahta vaatetta Mad Menissä, joissa ei olisi samaa yksityiskohtaa. 

   

Nämä kaksi mekkoa on ommeltu samoilla kaavoilla. Alimmaisen silkkimekon tein ensimmäiseksi. Mekon suunnittelu lähti Minna Parikan sydänkengistä. Lisäksi mekon kanssa käytettävä Lapponia koru oli toinen suunnittelun lähtökohdista. Mekon upea kangas on italialaista ohutta silkkisatiinia – huippukangas. Kangas löytyi Villisilkistä.

   

Kerroin asiakkaallekin siitä, miten jännitän näistä upeista kankaista valmistaa vaatteita. Materiaalia ei ole hukattavaksi, eikä virheille ole varaa. Tämä mekko onnistui erinomaisesti, olin varsin iloinen nähdessäni kuvia juhlapaikalta.

Toinen kevään mekko, jossa valmistamani mekon  omistaja oli itse juhlien päätähti, oli myöskin silkkimekko.  Kerroin jo edellisessä päivityksessä tämän mekon valmistuksesta. 

 

Kevään aikana valmistin myös itselleni mekon. Yritin löytää sopivaa kangasta, mutta kankaan löytäminen oli vaikeaa, koska minulla ei ollut edes mallia tiedossa. Lopulta löysin muutaman vuoden takaa Istanbulista hankitut silkit. Niistä tein, yllätys-yllätys, ”Mad Men -henkisen” kotelopuvun, pitkällä kapealla alaosalla.
       

Muutin hieman yläosaa kuvan ottamisen jälkeen, joten yllä oleva kuva ei vastaa lopullista versiota.  

 

Tänään tein äidilleni juhlamekon. Tämän mekon valmistamiseen liittyy erityisen paljon tunnetta. Käytin mekossa tuttuja kaavoja, mutta materiaali oli eri kuin aiemmissa samankaltaissa mekoissa. Äidin mekkokankaan löysin pienestä kivijalkamyymälästä Yrjönkadulta, Materials. Kangas on 100% ohutta viskoosia.
  
   
  

Mukaan tarttui muutama muukin kangas, joista valmistan sekä tyttärelleni ja itselleni jotain mukavaa. Nyt ehkä vietän muutaman päivän Mad Meniä katsellessa, juhlin hieman juhannusta ja kerään energiaa tulevaan hääpukuprojektiin. 

 

         ”Suunnittelun ja toteutuksen flow”

  
  

Toinen aalto

Kevään mekkotehtailussa on menossa selkeästi uusi vaihe. Olen suunnitellut ja valmistanut mekon toisensa perään. Nyt on aika pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä tuli tehtyä. 

  

Niin sanottu toinen aalto käynnistyi vappua edeltävällä viikolla. Sovimme muutamien asiakkaiden kanssa suunnitteluajat  sekä materiaalien hankintapäivät. Ensimmäisen ja kolmannen asiakkaan kanssa kävimme Villisilkissä ja toisen asiakkaan kanssa suuntasimme Eurokankaaseen. Kuvien kankaat löytyivät Helsingin helmestä eli Villisilkistä.

   

  
Valmistin mekkoja lähinnä sen mukaan, kenellä oli akuutein tarve. Aloitin mekosta, jonka kangasta olin himoinnut jo useita viikkoja. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä, kun menimme hankimaan sitä.

  
Otimme koko pakan lopun, sillä kankaasta tulisi mekon lisäksi vielä joko puolihame tai toppi – päädyimme puolihameeseen. Ehdimme jo lähteä liikkeestä, kunnes oli pakko palata uudelleen. Asiakas halusi vielä kankaat sekä silkkitoppiin että boleroon. Boleroon päädyimme siksi, että asiakas koki, että pitkähihaisella pikkutakilla olisi hänellä usein käyttöä. 

  
  
  
Vaatteista tuli todella asiakkaan näköiset ja kauniit, istuivat erittäin hyvin. Pystyin itsekin pelkästään nauttimaan sekä työn tuloksista että asiakkaan tyytyväisyydestä.

  
Toisen mekon valmistuksen aloitin sovituskappaleen teolla. Helmaosan pystyin tekemään pelkästään mittojen mukaan.  

 
Sovituksen jälkeen aloitin yläosan ompelun. Kanttasin kaikki saumat sekä reunat vinokaitaleiden avulla. Näin lopputuloksesta tuli viimeistellympi ja hieman laadukkaampi.

   

Seuraavaksi ompelin sisälle toppiosan, jonka kiinnitin sivusaumaan, toiseen sivuun tuli vetoketju.
  
Lopuksi kohdistin helman laskokset yläosaan ja yhdistin kappaleet, kanttasin sisäsauman, kiinnitin vetoketjun ja käänsin helmat – puku olisi valmis kannettavaksi.

   
 
Tämäkin puku istui todella kauniisti asiakkaan päälle, oli kevyt kantaa ja tuntui mukavalta – suorastaan ylelliseltä. 

  

Tämä puku sopii juhlien kuningattarelle.

Mekkotehtailua ja pääsiäisen odotusta

Olin suunnitellut ompelevani pääsiäislomalla muutaman mekon. Olin kutsunut asiakkaan kotiini, jotta voisimme suunnitella hänelle mekon tulevan kesän juhlia varten. Kahvittelimme ja söimme palat sitruunakakkua sekä aloitimme suunnittelun. Kuunneltuani asiakkaan toiveita hetken, alkoi suunnitelma täsmentyä.

  

Kävimme asiakkaan kanssa seuraavana päivänä Helsingin Villisilkissä. Suunnittelemani mekon kangas löytyi nopeasti. Valitsimme mekon materiaaliksi oranssin raakasilkin.

  
Silkin lisäksi löysimme toisenkin mekkokankaan. Tämän kankaan kuosi miellytti sekä väri- että kuviomaailmaltaan niin, että sitäkin piti hankkia. Kuvailin asiakkaalle erästä suosikkimalliani ja näin ollen hän halusi teettää lopulta kaksi mekkoa. Tämä jälkimmäinen mekko syntyi itseasiassa ensin, koska tämä oli huomattavasti yksinkertaisempi.

  

   
  

Koska ensimmäinen mekko istui niin hyvin, oli seuraavan mekon valmistaminen huomattavasti helpompaa. Muokkasin yläosan kaavaa ja liitin siihen alaosan kaavat. Hihan etsin erikseen ja sovitin yläosaan. Tämän uuden mekon erikoisuutena olivat hapsureunat ja valetaskut.

   
    
 
Tässä samassa mekkoinnostuksessa syntyi lopulta kolmaskin mekko, jonka kangas oli hankittu myös Villisilkistä. Tämä mekko oli puuvillasatiinia ja kankaan kuviointi muistutti  akvarellimaalausta.

   
    
   
Näistä ihanista mekkoprojekteista on kulunut muutama viikko ja tilauksessa on lisää ihania mekkoja. Välillä kuitenkin rentoudutaan ja vietetään pääsiäislomaa perheen ja ystävien kesken. Tarkoituksena on käväistä Salossa ja samalla Herkku ja lahja murenassa hankkimassa herkkuja pääsiäiseksi.
   
 
Yllätyksekseni pääsiäisenä pöydän ympärille kertyy tavallista enemmän väkeä. Ajattelin ottaa kaiken ilon irti ja valmistaa buffetpäivällisen osin Maku-lehden ohjeiden mukaan. Seuraavana päivänä jatketaan samaan malliin ja ajattelin kattaa brunssipöydän, joka on pullollaan ihania ruokia.

  
Pöytää koristaa Marimekon kevään uutuuskuosi ”Hyasintti”, joka suunniteltiin vuonna 1968.

Hyvää pääsiäisenaikaa sinulle!